päiväkirja

tiistai 29. lokakuuta 2013

Parin kuukauden katsaus elämääni

Hei ja syvä anteeksipyyntö. Aina kun tulen tänne kirjoittamaan ja lupaan aloittaa, niin tapahtuu jotain.... Tapahtumia on viime kevään lopusta jo niin paljon, että en edes rupea luettelemaan. Sillä ette uskoisi niitä kuitenkaan. Mun elämässä meinaan sattuu ja tapahtuu.

Ensiksi Iso kiitos kaikille jotka laittoivat viestiä isäni sairastuessa <3 Oli mukavaa, kun ihmiset välittävät. Sillä meillä on vain yhdet vanhemmat. No tämä isäni syöpä oli niin ärhäkkä, että tasan 4 viikkoa koepalojen tulosten saannista, isäni menehtyi. Nukkuessaan kotia.

Kuva hautajaispäivänä Honkanummen hautausmaalta.
Kotipihalla minulla on isälleni ja pojalleni oma lyhty.
Sitä edeltävät neljä viikkoa, kävin koulua, ajoin jyväskylä-helsingin väliä ja pyöritin arkea. Joten ymmärrätte varmaan, kun isäni oli saatu haudan lepoon niin minut valtasi kauhea väsymys. Ja siitä olen nyt nousemassa. Jopa niin, että kuntosali kutsuu pikku hiljaan astumaan sisälleen. Kannan koko ajan niin huonoa omaatuntoa, kun en salille saa itseäni revittyä.


Vaikeata tästä tekee myös tämä syksy ja ärsyttävä fibromyalgiani. Minä niin vihaan tätä sairautta ja kipua. Toissa viikolla söin kuurina tulehduskipu lääkettä ja panacodia. Nyt alkaa pahin kipu helpottamaan, mutta muutenhan tämä on yhtä helvettiä. :(

Lääkekuuri ja lähete terveystalolle :/

Sitten, muistatteko kun viime keväänä kirjoitin ajattelevani siirtyväni siihen sähkötupakkaan. Ja niin vain kävi ja siihen on menty molemmat. Ja takana on tasan kaksi kuukautta. Kertaakaan en ole edes maistanut normaalia tupakkaa ja olen todella ylpeä itsestäni.
Tässä minun sähkötupakkani :D




Ja vielä muita kuulumisia: Tukka on lyhentenyt.. jonkin verran :D




Tyttäreni ja minä Jäähallissa kattomassa Cheekkiä :) 
Mitä painooni tulee niin se vain nousee ja nousee. Ette ikinä arvaa miksi ??? Minusta masennus, peitto ja karkit ovat aika In -juttu ollut viime aikaisessa elämässäni. Pitäisiköhän niitä nyt alkaa potkimaan jaloista pois? 

Meillä oli tässä kuvassa oikein Leffa-ilta.

Ja arvat saattaa paino on jo 74.5. Pohjat siis, en ole koskaan painanut näin paljon joten hommaa on ensikin kevääksi :D


Jospa se tästä…..murrrrrr…..
Tupakan polton myötä on myös rahaa säästynyt ja palkitsin itseni kunnon juoksu kengillä :D






Ja ollaan me joskus salillakin käyty….




Uusille kengillekin löytyi käyttöä. 
Poika treeneissä mukana. 



Näillä siis mennää ja korkataan TAAS elämä kohti terveempiä tottumuksia, Kiitos :D 


-Tina-