päiväkirja

lauantai 2. marraskuuta 2013

Pienin askelin...

Trolli...
Viikko kohta paketissa ja urheilu saralla vain tunti 10 minuuttia liikuntaa. Tuosta ei voi kuin parantaa. Mutta onhan minulla vielä huominen tsempattavana tällä viikolla jos innostun.


Trolli irvistää...

Elämäni alkaa muuntautua pikku hiljaan siihen samaan vanhaan kaavaan. Paljon erilaisia projekteja joista nautin.

Tänään esimerkiksi kävin avustamassa kavereita, uuden asunnon tapettien repimisessä. Aivan ihanaa ja terapeuttista hommaa. Tykkään. Huomenna olisi vielä vähän avustusta ja sitten maanantaina menen toisen Ystävän luokse, tapetoimaan. Eli hommaa piisaa. Ja tämän keskellä aloitetaan nostamaan treeni määriä. Loistava tulevaisuus siis tulossa.
Jos vain paketti tällä kertaa viitsisi mitenkää pysyä kasassa.

Mutta niin kuin huomaatte, olen tullut tänne tällä kertaa takaisin huomattavasti kovemmalla tsempillä. <3
Alku viikon urheilua :D koville ottaa...

Ruokavalio rupeaa pikku hiljaa löytämään 



Banaani ja muna lettuja… joten parempaan suuntaan ollaan menossa. 


Maistuu….

                                           Eilis iltana vietin laatu aikaa ystävän kanssa <3




<3



tiistai 29. lokakuuta 2013

Parin kuukauden katsaus elämääni

Hei ja syvä anteeksipyyntö. Aina kun tulen tänne kirjoittamaan ja lupaan aloittaa, niin tapahtuu jotain.... Tapahtumia on viime kevään lopusta jo niin paljon, että en edes rupea luettelemaan. Sillä ette uskoisi niitä kuitenkaan. Mun elämässä meinaan sattuu ja tapahtuu.

Ensiksi Iso kiitos kaikille jotka laittoivat viestiä isäni sairastuessa <3 Oli mukavaa, kun ihmiset välittävät. Sillä meillä on vain yhdet vanhemmat. No tämä isäni syöpä oli niin ärhäkkä, että tasan 4 viikkoa koepalojen tulosten saannista, isäni menehtyi. Nukkuessaan kotia.

Kuva hautajaispäivänä Honkanummen hautausmaalta.
Kotipihalla minulla on isälleni ja pojalleni oma lyhty.
Sitä edeltävät neljä viikkoa, kävin koulua, ajoin jyväskylä-helsingin väliä ja pyöritin arkea. Joten ymmärrätte varmaan, kun isäni oli saatu haudan lepoon niin minut valtasi kauhea väsymys. Ja siitä olen nyt nousemassa. Jopa niin, että kuntosali kutsuu pikku hiljaan astumaan sisälleen. Kannan koko ajan niin huonoa omaatuntoa, kun en salille saa itseäni revittyä.


Vaikeata tästä tekee myös tämä syksy ja ärsyttävä fibromyalgiani. Minä niin vihaan tätä sairautta ja kipua. Toissa viikolla söin kuurina tulehduskipu lääkettä ja panacodia. Nyt alkaa pahin kipu helpottamaan, mutta muutenhan tämä on yhtä helvettiä. :(

Lääkekuuri ja lähete terveystalolle :/

Sitten, muistatteko kun viime keväänä kirjoitin ajattelevani siirtyväni siihen sähkötupakkaan. Ja niin vain kävi ja siihen on menty molemmat. Ja takana on tasan kaksi kuukautta. Kertaakaan en ole edes maistanut normaalia tupakkaa ja olen todella ylpeä itsestäni.
Tässä minun sähkötupakkani :D




Ja vielä muita kuulumisia: Tukka on lyhentenyt.. jonkin verran :D




Tyttäreni ja minä Jäähallissa kattomassa Cheekkiä :) 
Mitä painooni tulee niin se vain nousee ja nousee. Ette ikinä arvaa miksi ??? Minusta masennus, peitto ja karkit ovat aika In -juttu ollut viime aikaisessa elämässäni. Pitäisiköhän niitä nyt alkaa potkimaan jaloista pois? 

Meillä oli tässä kuvassa oikein Leffa-ilta.

Ja arvat saattaa paino on jo 74.5. Pohjat siis, en ole koskaan painanut näin paljon joten hommaa on ensikin kevääksi :D


Jospa se tästä…..murrrrrr…..
Tupakan polton myötä on myös rahaa säästynyt ja palkitsin itseni kunnon juoksu kengillä :D






Ja ollaan me joskus salillakin käyty….




Uusille kengillekin löytyi käyttöä. 
Poika treeneissä mukana. 



Näillä siis mennää ja korkataan TAAS elämä kohti terveempiä tottumuksia, Kiitos :D 


-Tina-



torstai 29. elokuuta 2013

Viikonloppua odotellen

Niin se on melkein tämäkin viikko vierähtänyt, viikonlopun puolelle. Tänään kävin salilla tunnin aerobisen tekemässä. Ja teki terää :) Kaksi päivää on pyörryttänyt joten, olo ei ole sen puoleen hyvä. Mutta uskon, että asia on enemmänkin henkiseltä puolelta, kuin fyysiseltä.

Viikonloppu pitää sisällään matkan helsinkiin. Isää katsomaan ja jo keväällä sovittuihin juhliin menon. Vaikka juhlatuuli on kaukana, niin ihana nähdä ystäviä. Sitä odotan, mikäs sen parempi terapia olisikaan.

Olen huomannut taas aloitellessani tätä blogin kirjoitusta, niin kuvien ottaminen on itseltäni vähentynyt. Joten skarppaan ensi viikolla. Ja ensi viikolla rankennetaan treenitkin. Joten hui hai ja hullallei.

Nyt rakkaat blogini lukijat. Laitan pään tyynyyn ja nukun kunnon yö unet. Huomenna tapaan Isäni ja olen siitä enemmän kuin onnellinen. Loppuun pikku kevennys kuva, kun mulla vihdoin syttyi :D


Mukavaa viikonloppua Teillekin. Tina

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Nyt alkaa treeni vauhti olemaan tuttua

Hei, Te rakkaat lukijat. Tunnistan tutun tunteen. Maanantai, tiistai ja keskiviikko on mennyt mukavasti treenaten. Huominen puristus vielä, sillä viikonloppu menee Helsingissä.

Aamupalaa plenderistä, välipala protsku pussissa ja aamu kahvi. Näillä eväillä aamusin mennään. 

Ihanaa taas salille :D


Perjantaina koulupäivän jälkeen suuntana Helsinki, ensimmäiseksi isää moikkaamaan ja sitten onkin viikonlopun bileet. Toisaalta tuo bilettäminen ei tunnu juuri nyt ajankohtaiselta, mutta toisaalta on mukavaa päästä täältä koti nurkista pois. Joten ystävien ja veljen kanssa viikonlopun viettäminen tuntuu  ihan ok ratkaisulta.

Eilinen päivä oli kerta kaikkiaan yhtä menemistä ja samoin tänään ja tuntuu, että olen buukannut vielä huomisenkin. Menoa siis aamusta iltaan.

Tänään olinkin koulussa kahteen, suoraan ripsiä huollattamaan ja siitä kotia. Vieraita tuvan täydeltä ja ystävän kanssa oleskelua ja hiusten värjäämistä ( siis kaverin hiuksiin laitoin väriä ). Kello kahdeksan illalla alkoi oma aika, eli siis isännän kanssa salille.

Tänään sali reissu oli jokseenkin mielenkiintonen. Tehdessäni vatsalihas treeniä niin taakseni tuli mies ( poika) polkemaan kuntopyörällä ja kuulokkeet päässä kuunnellen musiikkia. Laulaa luritti kuuluvalla äänella, mutta se vislaus ... sen verran vihelteli, mutta biisistä en saanut kyllä kiinni :D Täytyy varmaan itsekkin kokeilla, heh...

Nyt kiireen vilkkaan sänkyyn. Huomenna on päivä uusi.

Tina


tiistai 27. elokuuta 2013

Maanantai ja tervetuloa treenit

Olen nauranut aina ns. "tekstiili urheilijoille". Noh, pari viikkoa sitten, kun itse yritin saada omaa motivaatiota kasaan niin kävi tuo asia mielessäni. Uudet treeni kuteet. Tuoko se motivaatiota naaman eteen?

Tuumasta toimeen ja Kuopioon shoppailemaan. Siis ajatus lähti kymmenen aikaan aamulla, kun ei ollut muutakaan päivä suunnitelmaa. Ja tuolla miespuolisella on kans tuo motivaatio pikkasen lipsunut, kesän ja karkkien myötä. Siis toisin kuin minä, saatoin ottaa jopa illalla lonkeron tai kaksi, mutta tuo mies harvemmin noihin litkuihin koskee sen paheena on karkit, pullat ja shipsit kera limpparin.

Sinne siis, Kuopio ja Gazoksen liike. Ihanaa ja täytyy myöntää, loistavaa omata mies joka sitten ostaa niitä vaatteita itselleenkin kun shoppailemaan on kerta lähetty. Tämä meidän kaupassa pyörähtäminen kesti noin 40 minuuttia ja lopputulos oli tämä:

Minun vaatteeni. Olen edelleen Better Bodies uskollinen

Isännän ja minun vaatteet yhdessä.

Haravoiminenkin on kivempaa, tekstiili haravointia siis.
Ja siis eilen suoraan koulun penkiltä, salille mars.(kera uusien sali vaatteiden ) Ja se tuntui hyvälle. Jopa oikealle tavalle purkaa näitä omia tunteitaan. Treeni ei vielä ole kovinkaan rankkaa, mutta pikku hiljaa niin hyvä tulee. 
Ja tässä kuvassa näkeekin sitten tuon painon nousun keväästä, mutta sitä saa mitä tilaa. Joskus tulee mieleeni kuinka helppoa olisi lopettaa haaveileminen salille menosta. Mutta ei se oikeasti ole helppoa, siihen kun olet kerran koukuttautunut niin se on menoa se.  Mulla on ollut ihan jäätävä ikävä sinne.

Mutta ehkä nämä blogi merkinnät ja kirjoitukset tuovat Teille myös sen toisenkin puolen. Onnistuu laihtumaan ja onnistuu kompastumaan taas omiin jalkoihinsa ja saavansa kiloja takaisin. Tänään aamu painoni olikin jo taas 67 kiloa. Mutta mitä sitten, taas nokka ylös ja kohti uusia tuulia ja uusia haasteita. Ihminen on erehtyväinen, jopa herkutteluun. En ole koskaan ollut täydellinen, enkä sellaiseksi tule. Mutta osaan myöntää virheeni ja suoristaa selkäni. 



Kana ja riisikin tekevät paluuta. Nam, ja maistui niin hyvälle, tyttäreni oli tehnyt ruoan.

Kirjoitan lisää treeneistä yms. kunhan käynnistetään ensin koneisto.

Mukavaa viikkoa kaikille lukijoille.





maanantai 26. elokuuta 2013

Kun syöpä tulee lähelle

Joskus silloin tällöin mietin elämääni. Siis silloin kun minulla menee hyvin niin yleensä kulkee. Ja silloin kun mennään pohjamutia, niin siellä todellakin ollaan. Ja siis SYVÄLLÄ!!!

Kesän tapahtumista olen edelleen vaiti, koska asia on vielä arka. Nyt lupasin aloittaa treenaamisen eikä se lähtenyt ihan niin, kuin piti. Siis treenit oli aivan jees, mutta sitten kohtasin uuden koettelemuksen. Isäni joutui sairaalaan. En uskaltanut aluksi olla huolissani, vaikka pelko riipi selkärankaa myöden. Aikaa menee eteen päin ja vajaa viikko, syy löytyy. Kasvain... ja olisipa riittänyt edes yksi, mutta varjostumat kertovat karua kieltä. Kasvain joka löytyi, oli haimassa. Se pirullinen, kasvain.

Niin kauan, ennen kuin otetaan kokeet ja saadaan tulokset... niin kauan olin todella toiveikas. Isänihän täyttää vasta 61 vuotta, eli ei ikä eikä mikään. Mitä ihminen tekee, kun ei anneta tietoa sairaalasta... Niin tietysti, mennään netin ihmeelliseen maailmaan. Jos ei ole sairas ennen kuin lukee kaksplussan, vauvalehden, ja suomi24 sivuja niin ainankin näiden keskustelupalstojen jälkeen on hyvinkin sairas.  Tuntui kuin olisin vähintäänkin itse saanut kasvaimen, on ne niin hurjaa luettavaa.

Tässä välivaiheessa kokeiden otan ja vastausten  kerkesin juomaan viiniä, itkemään ja vielä kerran itkemään... Sattui ja syvälle sydämeen varsinkin, kun tajusi millainen tila on tietämättömyys. Onko parempi saada nopeasti tuloksia, oli ne sitten hyviä vai huonoja? Vai odottaa vain ja odottaa? Kyllä se tila oli todella raskas. Samalla kävin läpi aimo annoksen muistoja, isästäni ja minusta. Muistan eräänkin joulun, kun isä kiikutti sylissään ja minulla oli oku kurkkupastilli suussa... niin kauan tilanne oli hauskaa, räkätin ja räkätin. Yksi pomppu oli liikaa, nauratti niin että kurkkupastilli lensi isäni päähän, kera kuolavanan. Onneksi keskelle, koska siellä oli vähän tukkaa harvemmin kuin muualla. Nämä muistot saivat itkun keskellä hymyilemään.

Kuusi päivää sitten vihdoin koe tulokset saapuivat. Olinko helpottunut? -En. Mutta se paikkasi sietämättömän tilan tietämättömyydestä. Tällä hetkellä elämme päiviä, viikkoja ja toivottavasti kuukausia. Isäni elinaika oli karua kuultavaa, maksimissaan saan pitää hänet elämässäni kuusi kuukautta. Haluaisin viettää vielä yhden yhteisen joulun, johon sain tiukan vastauksen. Ei, meillä ei ole enään yhtään joulua, ainankaan yhdessä. Isäni oli sitä mieltä, että jos olisikin jouluna elossa niin kunto olisi jo niin huono.

Tällä hetkellä elämässä menen ajatuksella, että on vain hyväksyttävä tuleva ja nautittava tulevista yhteisistä hetkistä. Välillä itken välillä nauran, mutta nämä kaksi kulkevat käsikädessä. Ja näillä eväillä eletään.

Eli tässä syy, miksi en ole kirjoitellut. Edelleenkään en ole mihinkään hävinnyt ja toisekseen ei minusta niin vain eroon pääse :D

Anteeksi, ei ollut treeni postaus vaan jotain ihan muuta!!!!


maanantai 8. heinäkuuta 2013

Hei Te rakkaat, olen takaisin....

... en voi sanoa, että elämäni kunnossa, mutta takaisin :D Olen pähkännyt ja miettinyt viimeistä kahta kuukautta ja tulin siihen tulokseen, että sanon Teille että olen käynyt läpi melkoisen elämän myllerryksen. Sen enempää en halua näistä viimoisista 2 kk kirjoittaa, enkä tällä hetkellä puhuakkaan. Näinä hetkinä olen taas päässyt lähelle katsomaan kuka on se todellinen ystävä ja yllätyksiäkin on tullut. Mutta kiitos kaikille ihanille ihmisille jotka ovat jaksaneet tsempata ja soitella kuulumisia.

Mitään parisuhde tramatiikkaa täällä ei ole ollut :D Sillä osin kaikki on mallillaan ja elämä kukoistaa. Muutto muutama viikko sitten ns. maalle :D hahahaaaa 17 kilometriä Jyväskylän keskustasta, mutta tällaiselle stadilaiselle se on kova juttu.

Treenaamisen aloitin viime viikolla käyden kaksi kertaa salilla. Edellisen kerran kävin, silloin kun viimeksi päivitin. Liekö toukokuun alku vai huhtikuun loppu. Ja  tällä hetkellä painoa on tullut takaisin 6 kiloa..... OMG, joten ei tarvitse varmaan erikseen teille kertoa että olen maannut sängyssä peitto korvilla ja nami pussi vieressä ... Mutta elämä on, ja ei muuta kuin takaisin pyörän selkään, vaikkakin helppohan tälle kuurille olisi jäädä.

Tässä kuussa tavoitteena on hakea saliin into ja kunto takaisin ja samalla viettää vielä kesää. Ystäviä ja muutamia ilo juomia, mutta koska minusta tulee elokuussa opiskelija :D Niin paluu arkeen alkaa sillloin. Ja mitä siihen killerin kilpailuun tulee, makasin silloinkin kotona peitto korvissa, en mennyt punnitukseen. Harmi.

Laitan muutan kuvan pihani kukista niin näette missä aikani menee.....












Ihanaa olla takaisin ja tämän päivän jalkatreeni pelasti päiväni.
 Aivan loistavaa, kyllä tästä taas noustaan. 
Sen verran pitää mainita, että jos olisi ollut helppoa jäädä tuonne herkku linjalle niin kuvitelkaa kuinka helppoa olisi ollut palaamatta tänne. Mutta kun pää ei anna edelleenkään periksi. 

Tina

torstai 30. toukokuuta 2013

Hei Rakkaat Lukijat

Minulla on ollut ihan järjetön ikävä niin blogia, treenaamista kuin ns. normaalia elämää. Viime viikon aikana elämäni pyöräytti kuperkeikan ja tällä hetkellä joudun ottamaan aikalisän kaikesta.

Hyvinä uutisina olivat ne synttäri kemut, aivan loistavat, ihania ystäviä ja ennen kaikkea kaikilla mukavaa. Laitan muutaman kuvan Teille.

















En ole jättämässä projektiani, vaikka jäähylle joudunkin. Lupaan että palaan Heinäkuussa ja otan aikalisää tämän kesäkuun. Muuttokin tulee sopivasti kesäkuulle niin aika kuluu senkin merkeissä.
Toivon että Te ette katoa minnekään ja tapaan Teidät kaikki kuukauden päästä.

Hyviä treenejä kaikille ja nauttikaa Kesästä. Niin minäkin teen :D