Silikoni leikkaus joka ei mennyt niin kuin Strömsössä

Nyt sit tarkkana... Jos aihe ei kiinnosta niin voi lopettaa jo tässä kohtaa lukemisen. Ja jos kiinnostaa niin pohja tälle kirjoitukselle on oma selontekoni potilasvahinkovakuutukseen, henkilövahingosta. Se miksi alunalkaen olen laittanut silikonit on oma päätökseni ja monien harkintojen tulos samoiten se miksi myös tämän kiusallisen operation jälkeen lähdin tälle kierrokselle uudelleen.
Nyt jälkikäteen kiitän ja kumarran syvään Palstiikkakirurgi Jussi Rintamäkeä joka on saanut rintani näyttämään juurikin sellaisilta joista alunalkaen haaveilin ja jonne matka oli pitkä.

Valitettavasti tämä postaus on PITKÄ, mutta lyhyemmäksi tätä en saa jotta kokonaiskuva tulee ilmi.

12-6-2003 alkaen:

Olin varannut ajan itselleni yksityiselle Plastiikka Kirurgi Jouni Pietilälle Westendin Klinikalle. Rintani olivat ikääni nähden löysät, ottaen huomioon että kolme lasta olin jo tehnyt.
Alkuun minulle oli kerrottu, että toimenpide tehdään rutiinilla ja hematooma on aivan normaalia, siis jos  se sattuu tulemaan ja että lievä verenvuoto leikkaus arvista on ihan normaalia ensimmäisenä yönä. Ja samoiten minulle kerrottiin, että minulla on koko ajan päivystäjän eli itse Pietilän matkapuhelinnumero, johon voi soittaa mihin kellon aikaa tahansa ja hän tekee myös kotikäyntejä. Mutta ainankin koko ajan ajan puhelimesta tavoittaa. Implantin kooksi olimme sopineet 410. Sain rauhottvaa ja sitten jotain muuta lääkitystä, josta ei muistikuvaa. Samana päivänä kyseisellä klinikalla oli aloittanut uusi sairaanhoitaja joka kertoi ennen leikkausta, että olisi ensimmäinen tämän kaltainen leikkaus hänelle. Joten sovimme hänen kanssaan, että hän katselee vain sivusta. Tämän päivän jälkeen en kyseistä naista klinikalla enään tavannut. Toimenpiteen aikana minulla oli hatara mielikuva, että oli Pietilä pyytänyt naista tekemään jotain, mutta hän kieltäytyi koska meillä oli sopimus. ( Itse en lääkityksestä johtuen muista mitä?).
Kun toimenpide oli ohi, jäin hetkeksi lepäämään ja minut noudettiin kaverin toimesta iltapäivällä.
Nukuin koko yön kamalien kipujen kanssa, joka on varmastikin normaalia, mutta aamulla sänky oli yltäpäältä veressä. Mutta minullehan oli kerrottu, että se on ns. normaalia. Vasen rintani vuosi koko yön siis todella reippaasti.


Elin buranan voimalla, muita särkylääkkeitä minulle ei ollut määrätty. Söin vain antibioottikuuria määrätyllä tavalla ja sidokset olin poistanut itse lauantaina 14.6.2003, koska kirurgi katsoi että hänellä ei ole tarvetta olla silloin paikalla.

17.6.2003
Herätessäni tunsin rinnassani viiltävän kivun kun yritin päästä sängystä ylös. Se kipu oli kuin puukolla olisi pistetty ja hengittäminen sattui. Kesti aikansa ja kipu hävisi. Sama kipu toistui jos makasin pitkään paikallani. Yritin soittaa Kirurgille, mutta puhelu siirtyi Westendin Klinikan tiedotteeseen, jossa kerrottiin että ajanvaraus ja muut palvelevat arkisin klo 9-15.00. Seuraavana aamuna kipu oli vain paljon pahempi soitin klikalle jossa sihteeri vastasi ja totesi sen olevan aivan normaalia. Pyysin päästä seuraavana päivänä näyttäytymään kirurgille, koska toiseen rintaani oli muodostumassa patti kainalon kupeeseen ja rintani edelleen tummuivat. Hän pyysi soittamaan seuraavana päivänä.

19.6.2003
Soitin heti aamusta klinikalle jossa sairaanhoita/ sihteeri vastasi ja kertoi, että kirurgi oli jo päässyt lähtemään Juhannuksen viettoon ja häntä ei kuulemma nyt tavoita mistään. OLIN AIVAN KAUHUISSANI JA YKSIN. Kyselin, että mistä saisin tähän hätään edes kipu lääkettä olin niin sairas ja hän kertoi, että Naantalissa asuu ( Nyt jätän nimen mainitsematta, koska hän pelasti minut kivuilta.) Herra X ja tämä voisi ehkä laittaa minulle puhelin reseptin. Mutta minun pitää ensiksi itse kaivaa hänen numeronsa.

Tein työtä käsketyä ja kas kummaa sain kiinni puhelimitse tuon ihmisen juuri ennen kuin oli poistumassa juhannuksen viettoon. Hän oli ollut tuolla Westendin klinikalla töissä aikaisemmin ja teki minulle viereiseen apteekkiin puhelin reseptin. (Voitte arvat mitkä oli epäilyksen määrä kun vieras lääkäri paukauttaa puhelinreseptillä 2 pakettia panacodia ja 2 pakettia tramalia.... silloin tajusin et nyt on joku todella pahasti liemessä).
Juhannus menikin pilleri humalassa ja sain jonkin verran nukutta, mutta kipu ei kokonaan hävinnyt.

23.6.2003
Maanantai ja varattu aika tikkien poistoon. Kun menin klinikalle niin ei kirurgia näkynyt missään, vain se sama sairaanhoitaja/ sihteeri oli paikalla. Ja minä olin varta vasten varannut ajan kirurgille.
Kirurgi oli kuulemma asioilla. Tämä hoitaja avasi haavateipin ja rinnan leikkaus kohta alkoi saman tien vuotamaan.. Tämä hoitaja vain totesi:"Ohhohh..." laittoi siteen paikoilleen ja juoksi viereiseen huoneeseen puhelimeen. Puolen tunnin päästä hän palasi takaisin ja hymyili, ei mitään hätään ... laittoi siteen päälle ja meni takaisin soittamaan. Takaisin tultuaan hän sanoi, että minun kannattaa käydä Eiran yksityisellä sairaalalla näyttämässä kun hän ei nyt oikein tiedä mitä tekisi? Kysyin millä minä menen sinne? Joo, ajat vain itsesi sinne ja antoi maksusitoumuksen käteen...sille päivälle päivätyn.
( Olin niin kauhuissani).No hän lupasi soittaa ja ilmoittaa tulostani sinne.
Paikalle päästyäni, kukaan ei tiennyt kuka olin, mistä tulin tai minne olin menosssa. Ei se hoitaja sinne ollut soittanut. Mutta leikkausosastolla Lehtosen Hannu otti minut hyvää hyvyyttään vastaan saman tien. ( Olin varmaan niin paniikissa ja naama valkoisena ).

Vasemmassa rinnassani oli hematooma jota hän kovin yritti tyhjentää ja oikeassa oli infektio, joka kuitenkin siinä kohtaan vaikutti siltä että mahdollisesti infektio olisi vain ihon ulkopuolella. Infektiosta otettiin bakteeriviljely ja aloitettiin antibiootti samassa tikit poistettiin.
Hoidonaika huoneessa kävi myös el. Ryynänen joka kauhisteli miksi ihmeessä olin sinne klinikalle mennyt. Eihän siellä osata edes toimia. Lopuksi ilmoitettiin, että aika näyttää mitä tulevan pitää. Mikäli se infektio pääsee kiinni proteesiin niin ne täytyy leikata pois. Vastaus viljelystä saapuisi 27.6.2003

24.6.2003
Kontrolli aika Eirassa. Vastaan minut otti Zetterman Eeva kirurgian- ja plastiikkakirurgian erikoislääkäri (Mukava nainen ja tunnollinen työssään). Tarkoitus oli vain haavan puhdistus, mutta taas toista tyhjennettiin ja samassa huomattiin että molemmat leikkaushaavat ovat auki. Molemmista rinnoistani pilkottivat implantit jonka johdosta nyt on hyvinkin todennäköistä että  infektio on siellä sisällä. Vaihtoehdot puntaroitiin tarkkaan. Eirasta soittivat westendin klinikalle jotta olisivat saaneet maksusitoumuksen minun hoitamiseeni, koska en uskaltanut sinne enään mennä. (NYT TULEE YLLÄTYS: ) Kuinka ollakkaan Westendin klinikalla oli vastaaja päällä jossa oli tiedote: Olemme lomalla 2.7.2003 saakka. ( Kukaan ei ollut minulle sitä kertonut. Sillä olihan minulla 24/7 puhelin päivystys käytössäni???) Eirassa kirurgit miettivät vaihtoehtoja ja ainoa heidän mielestään järkevä oli silikoonien poisto. Mutta heillä leikkaus sali oli menossa kesälomaksi kiinni ja viljely tulos ei ollut vielä saapunut niin siirrettiin sitä ajatusta vielä. Ja toisekseen ei minulla olisi ollut siihen varaakaan.

27.6.2003
Bakteerin viljelyn tulokset saapui ja Eeva Zetterman tuli samaisena iltana tapaamaan minua vielä ... Vaikka hänellä oli jo kesäloma alkanut hän kirjoitti minulle lähetteen Töölön sairaalaan poisto leikkaukseen.  ( Hieno ihminen siis, isolla H:lla).

28.6.2003
Lauantai aamuna menin Töölön sairaalaan ja poistoleikkaus tehtiin samana päivänä. Makasin sairalassa maanantaihin asti.
Kivut jatkuivat pitkälle alku talveen, mutta mitään poikkeavaa ei kuitenkaan sitten löytynyt.


- Näin siinä oli elämäni ensimmäinen kosketus silikonivarustukseen joka kesti 2 viikkoa.

Ja haluan tämän kirjoituksen myötä kertoa, tämän tarinan nainen on 25 vuotias, nyt olisin jo paljon fiksumpi. Noh, elämä opettaa... Mutta toivottavasti joku saa jotain tästä tarinasta irti. Toisena asiana Tämä leikkaus oli tehty suomessa joka takasi minulle potilasturvan ja kaiken tämän sotkun jälkeen sain rahani takaisin se ei korvannut kokemustani, mutta se turvasi uuden leikkauksen.

Ja jotta saadaan vielä faktaa, että tämä tarina on Tosi niin laitan Teille kuvat vuoden 2003 Hymy-lehdestä joka auttoi muitakin uskaltautumaan ulos kuorestaan ja tekemään kanteen kyseisestä kirurgista. Ja näin hän menetti väliaikaisesti lääkärin oikeutensa. Mitä hän tänä päivänä tekee? -Minulla ei mitään tietoa.

Ja noiden jälkeen kuvia, kun katsoo niin ei tarvitse miettiä mikä sai minut menemään uudelleen leikkaukseen.

Hyvää viikonkoppua Lukijoilleni.

Tina

(Ja nyt niitä kirjoitus virheitä muuten on ja paljon, mutta tämä tekstikin oli niiiiiiin Pitkä :))