tiistai 23. kesäkuuta 2015

Taas näitä hautajaisia


Hei Te ihanuudet. Olen tuossa miettinyt kirjoittaako? Vaihtaako blogin nimeä, vai mitä? Mutta joo ihan sama, se lukekoon ken tahtoo ja nimi on ja pysyy. Sieltä se fittikin aikanaan tulee.

Viimeisiä kirjoituksia oli kun ystävä pariskunta meni ennen aikojaan tuonne rajan toiselle puolen. Ja ajattelin, että kyllä tämä tästä tasaantuu, elämä jatkuu ja suru muuttaa muotoaan.

Tasan vuorokausi ennen kuin tuli puoli vuotta täyteen heidän kuolemastaan, niin kuoli minulta mummo. Iki-ihana mummoni joka on ollut minulle enemmän äiti kuin oma äitini. Häneen pystyin tukea ja turvautua, hän oli aina paikalla. Juuri niinä hetkinä kun häntä tarvitsin. Ja nyt pitäisi jatkaa elämää omin siivin. Mummoni oli niin rakas lapsilleni, lapset olivat hänellä joka päivä kylässä. Usein yökylässä jne. Mummoni asui aivan lasteni koulun vieressä ja nyt, se on vain poissa. 
Poissa on mummola, äiti, ystävä ja näillä eväillä pitäisi taas jatkaa elämää.

Kuva mummon muistotilaisuudesta. Kalpeaa on porukka ja monta on mulla leukaa ...
Eikö tosiaankaan voisi jo loppua nämä vastoin käymiset. Tämähän on oikeasti ihan toivotonta välillä tallustaa. Onneksi minulla on tuo Mies tuossa rinnalla, se on ainoa joka saa pidettyä minua pystyssä, samalla kuin minä itse yritän pitää lapsia pystyssä. Mutta kuka pitää häntä, hmmm????

Joo siis uskokaa tai älkää, diettaaminen ei ole ollut päällimmäisenä mielessä ei edes toisena. Itse olen omaa kehoani kantanut. Välillä en välitä, välillä inhoan, mutta tähän en koskaan totu. Luojalle kiitos siitä. 

Työkuviot lisääntyvät syksyllä jonkin verran enemmän edustushommiin niin kai se on pakko alkaa katsomaan miltä sitä näyttää. Mutta kaikki tulee aikanaan ja kaikella on paikkansa. Itse uskon/ haluan uskoa että jotkin asiat vain tapahtuvat siksi koska niiden on määrä tapahtua. Ja kaikella on tarkoituksensa.  <3 

No mutta niin maanantaina paino normi 80 ja siinä on ollut ja pysyy :) Vaikka näinä aikoina olen saattanut viikonkin maata ja syödä karkkia päästäkseni sokeri humalaan niin painoni ei ole onneksi mennyt tuon 80 yli. Joten sen jälkeen kuin lääkkeeni vaihdoin niin siinä on ja pysyy, onneksi ei nouse 


Kuohari voi olla että se ei laihduta. Mutta ihanaa se silti on.

No jossain kohtaa silti on terveelliselläkin menty...

Niin kuin kuvista huomaa, olen tasapainoillut terveen ja epäterveen rajamailla. Mutta hei, tämä on vain elämää ja me elämme sen kerran. Joten skumppaa ja humppaa pitää kanssa olla <3

Tina



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti