Kuka rikastuu? Lääke firma vai mieleni mun?

Taas kerran ajatukset rynnivät päässäni? Tarkoittanee että olen edelleen hengissä? Eikö?

Joten jos jotain on tehtävä niin tosiaankin pitänee katsoa peiliin :) ja keskityttävä siellä näkyvään henkilöön kaikkine kaameuksineen. Eniten kai harmittaa että sain vihdoinkin jonkinlaisen sosiaalisen elämän hetkeksi ja nyt olen valmis jäämmään omaan kuoreeni kotia. Ei kai taas?? Miksi?

Esimerkiksi ensi perjantaina minun piti mennä lapsuuden ystävien kanssa risteilylle, sille samalle jolla olimme viime vuonna ja…. Mutta ei, peruin oman lähtöni, koska tiedän sen tunteen kun on aika lähteä ravintolaan ja vaatteet pursuavat päältä. Itsesääli ja paha mieli valtaa pääni. Vaikka juuri ostinkin isompia mutta ne alkavat olla jo liian pieniä. Arghhh, kuinka kauan voi syödä että se loppuu tuo kasvaminen. No niin tai näin en lähde itseäni sille matkalle nolaamaan. Se on varma ja  olenkin huomannut että minä, joka ennen olen ollut aina joka paikassa ekana… olen ruvennut perumaan menojani. Eikä edes se maksettu 70 euron tiketti (huom! olisikuulunut seisova pöytä, hahahahaaa)  saanut minua innostumaan tuosta risteilystä. Mun sisus alkaa olla repivä. 

Viime viikolla kun todella aloin katsoa syömisiäni ja intouduin kaikesta uudelleen oli loppu tulos viikon päästä melkein +2.0 kiloa ja ps. Minä tosiaankin tiedän mitä ei pidä syödä ja mitä syödä. Joten vittu olkoon jotta ei tule 5 kiloa lisää.

Miksi ihmisille määrätään tälläisia lääkkeitä? Turpoan, turpoan ja turpoan, liekö jossain kohtaa räjähdän? Nyt olemme kahlanneet kaiken maailman blogit, keskustelupalstat ja artikkelit läpi. Ja loppu tulema: Mun tän hetken lääkitys on aivan jäätävä.

Aluksi en tajunnut sitä kun multa unohtui illalla ottaa lääke niin seuraavana päivänä oli koko päivän et päässä pyöri ja oli kuin oksennus tulisi. Sitten opin jo yhdistämään sen unohtuneisiin lääkkeisiin, mutta vasta nyt tajuan sen olevan osa vieroitusoireita. Miksi en sitä silloin ymmärtänyt? Varmaankin matala mieli oli silloin kukkulani kuningas.  Hormooni toimintani on mennyt sekaisin, välivuodot ovat saaneet uuden merkityksen. Ne on joka viikkoisia ja samoin tämä on taas sivu oire. Mutta syy miksi syön niitä on se että jaksan herätä aamuisin. Eli olenko tehnyt itse itsestäni lääkeriippuvaisen vain siksi että lääkärit tunkevat masennukseen aina reseptin käteen. Olisiko minun pitänyt mieli matalana ollessa, kieltäytyä lääkityksestä ja olla ottamatta "apua" vastaan? Ja onko tuo resepti oikeasti apu?

Mitä minun olisi pitänyt tehdä? Voisiko joku viisaampi sen sanoa? Uusimpia artikkeleita lukiessaan niin huomaan uuden väittämän. KOKO MASENNUSTA EI OLE OLEMASSA? Mihinkään ei tarvitse lääkettä. Lääkefirmojen ylläpitoa koko homma ja kai lekuritkin saavat siivunsa.
 Joo, hyvä idea olla ilman lääkkeitä mutta…. minun lääkkeissäni on niin jäätävät vieroitusoireet niin uskallanko sitä alaslaskua ja kestänkö sen? Torstaina otan asian esille ja marssin lääkärini luo. Vuosi ja 3 kuukautta: 22 kiloa. Tämä ei ole normaalia. Onneksi en juo alkoholia paljon. Olisin varmaan jo 100 kiloinen :/

Teemu otti tänään vertauskuvana äidin joka on menettänyt lapsen. Ja jos äiti on vielä surullinen parin viikon jälkeen lapsen kuolemasta niin määrätään jo lääkkeet. Tuo on varmaankin totta, mutta jos itse oman pojan kuoleman jälkeen olisin saanut edes keskustelu apua niin tuskin olisin tässä jamassa. Ja juu tuo esimerkki äiti oli ehkä liian karrikoitu tapaus, mutta ymmärrätte varmaankin tarkoitusperän. Jos ihminen tuntee pahaa oloa niin se pitää peittää lääkeaineella, mutta ei se nyt ihan näinkään ole.

Näillä fiilareilla tänään, eli uutta nousua odotellen <3

Ja kyllä mä mun lasten kanssa naurankin välillä. 

Tina