No johan pomppas :)

Hei, hei ja jou. Eli nyt olisi niin paljon postattavaa, mutta, mutta... en saa enkä kerkee kaikkea laittamaan. Joten yritän joka päivälle saada nyt laitettua postausta niin ei ruuhkaudu: siis mun pää :)

Tässä välissä on ollut todella vaikeaa aikaa sillä tuli tuo lääkkeen vaihto. Ensimmäinen ongelma oli tuo lääkkeeni alaslasku. Se oli kaaosmaattista ja pelottavaa. Mutta hei, se on todella kannattanut- yksi lääke alas ja uudella lääkkeellä ollaan nyt liikenteessä.
Uusi ystäväni on nimeltään Voxtra ja tulen toimeen tuon kanssa. Minun ystäväni suositteli sitä luettuaan blogiani ja karambaa, kiitos blogin nyt on hyvä fiilis. Ja jos tää kunnolla vaikuttaa vasta pitemmän ajan päästä niin voi luoja. Toivottavasti ajan jakso menee näin hyvään suuntaa.

Pitkästä aikaa minä tunnen tunteita, nauran ja itken. Ja kun nauran niin nauran huolella. Niin että vatsalihakset huutaa hoosiannaa. Nyt tuntuu että elämä on elämisen arvoista. Ja kuinka ollakkaan vaikka olen elänyt koko ajan ja todellakin luullut että kaikki on ok. Niin mitäpä vielä? Olen todella elännyt jossain ihan muussa maailmassa jossa ei ole tunteite ei mitään, mutta ei myöskään masennusta. Oliko se sen arvoista, EI.

Lääkärin mukaan kun vuosi sitten kirjoitti reseptin niin paino oli 66kiloa ja nyt se 84 kiloa.... Totesi että haitat ovat suuremmat kuin hyödyt?! Aijaa, olen mökkiytynyt läskieni kanssa ja nyt aloittaessani taas painon pudotusta olen tilanteessa: Olen niin läski, että en kehtaa liikkua. On tosi noloa olla siellä ryhmä liikunta tunneilla on siis niin noloa että haluan sieltä pois. Minusta tuntuu, että kaikki tuijottavat että, miksi tuo lihapulla täällä on. Ja joo nyt jos jpoku ajattelee että ei ne niin tee, mutta tämä onkin vain minun tuntemus ja ongelma on minun korvien välissä. Mutta hei mie selätän tämän. Uskokaa pois :)

Kirjoitan taas paremmalla ajalla lisaa. Nyt opiskelu kutsuu.

Tina