sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Näin sen itse koen ja näen

Tässä dietin varrella on tullut monia ajatuksia...minä kuvani on muuttunut valtavasti viimeisen vuoden aikana. Ei se, että paino laskee, eikä se mitä vaaka näyttää.Vaan se,kuinka näen itseni peilistä ja millaisena tunnen oloni. Muutaman kuukauden syksyllä, kun painoni taas nousi,tuli se vanha tunne... olisin halunnut heti alkaa dietille, mutta terveyteni, eli salilla käynnit oli etusijalla. Se aika oli minulle henkisesti kovinkin rankka. Paino nousi, karkki maistui ja masensi. Kun nainen muuttuu...hän tuntee, kokee ja näkee muutoksen itsessään.Samalla hän alkaa ajatella parisuhteen toista osapuolta. Koska näkeehän mieskin saman ja miten se vaikuttaa minuun? Itse mieluummin siinä vaiheessa menisin sänkyyn jonkinlainen iso teltta päällä. Silleen, että toinen ei varmastikaan näe sitä kokonaisuutta, miksikö? Vain koska minä häpeän itseäni.

Vaikuttaako tämä paljon seksielämään?Mielestäni kyllä. Jos olet tyytymätön vartaloosi ja samalla häpeät itseäsi,niin et todellakaan voi nauttia esimerkiksi seksistä. Itsellä ainankin häpeän tunne vie voiton nautinnolta. Vertaan asiaa naisen rintoihin. Jos nainen ei voi sietää rintojaan, tuntee piston sydämessään kun katsoo itseään peilistä, ei hän voi nauttia seksistä ajattelematta asiaa. Tai olla sängyssä miehen kanssa ilman paitaa. Se tunne, kun nahkapussit valuu kainalokuoppaan on inhottava. Itse ainankin sen näin koin. Enkä nyt todellakaan tarkoita, että kaikkien naisien pitäisi olla laihoja ja iso rintaisia, ei. Itse olin todellakin tyytyväinen kroppaani ennen lapsia. Pieni b-kuppi ja sopusuhtainen (en ole koskaan ollut langan laiha) kroppa. Kolmen raskauden jälkeen ja nämä kaikki siis putkeen... niin voi pyhä pietari. Sana sopusuhtainen oli todella kaukana. Ja rinnoistani oli jäljellä vain ja ainoastaan se muistomerkki :D Joo, ja jos blogin kuvia on seurannut niin ei ihan hirveä agentti tarvitse olla huomatakseen, että tässä tapauksessa turvauduin kirurgin veitseen. Ensimmäinen kerta meni puihin, mutta toisella onnistui. Toisen leikkauksen jälkitarkastuksessa kirurgi totesi, että näin on, kyllä se Luoja sulle isommat rinnat on suonut. ( Tarkoitti kropan sopusuhtaisuutta.) - joo kyllä , mutta unohti vain ne täyttää.

Eikä isäntäni ole koskaan sanonut, että laihduta tms. Vitsaillut on, että 100 kiloa kun tulee mittariin niin sit tuli lähtö :D No enpä yhtään ihmettelisi. Näin itsekin tekisin. Mutta täytyyhän sen olla musertavaa katseltavaa, kun toinen syö itseään epämuotoiseksi, koko ajan ja hyvällä omalla tunnolla...todellakin. Onhan niitä naisia, jotka katsovat kun äijät kittaa ilta toisensa jälkeen kaljaa ja tekevät itsestään sen kaljamahaisen äijän. Joo, ei sekään varmasti ole ihailtavaa katseltavaa. Molemmat näistä esimerkeistä on askel lähempänä hautaa. Itse tällä hetkellä olen niin elämää täynnä, että en ole tähän peliin valmis.

Omassa projektissani ei ole tarkoitus saavuttaa sitä langan laihaa naista. Tässä haetaan naista, jolla on muotoja, joita ei se plastiikkakirurgi saa aikaiseksi.Kaikki lähtee minusta itsestäni. Minä tuon sen jokaisen lihaksen vartalooni ja samalla minä kadotan sen rasvan vartalostani, ei rasvaimu, vaan minä :D Projekti tulee olemaan pitkä ja aikaa vievä....ensimmäinen vuosi meni jo.Ja jos muutos on tätä luokkaa, niin uskaltaisin arvioida, että vuonna 2014 kesällä olen lähempänä minun omaa ihannettani.

Vuosien varrella on menty jos jonkin moisella pikadietillä, nutriletilla, karppaamisella jne...  Missään näistä oloni ei ole ollut näin hyvä...toivottavasti tämä dietti ja sen tuoma olotila ei lopu koskaan :D

Mukavaa alkavaa viikkoa, lukijat.

2 kommenttia: