maanantai 28. tammikuuta 2013

Painavia ajatuksia



Ja sitten ajatuksia. Tänään töissä ja monena muunakin päivänä olen miettinyt miksi lihavat ja ylipainoiset ihmiset saavat haukkua laihoja. Mutta jos se tehdään toisin päin niin johan on helvetti irti. 
Tämän olen huomannut kun olen naamakirjassa päivittänyt joidenkin fitness mimmien kuvia. Minusta he näyttävät niin kauniilta. Ovat tehneet todella ison työn oman kroppansa eteen. Ja siis tämä on minun mielipiteeni. Minusta lihaksikas nainen on Kaunis. Ja kaiken huippuna on se, että ne täytyy oikeasti ne lihakset tehdä. Ei niitä saa rahalla ei edes plastiikka kirurgisilla leikkauksilla. Joo peppuun saa laitettua implanttia samoin rintoihin, mutta kylläpä tässä suomen maassa ne rajat ovatkin sitten siinä. 
Tosin onhan niitä implantin laittoa miesten rintoihin noissa jenkki dokkareissa, mutta enpä yhtään sellaista tunne suomessa. 

Mutta miksi näitä saa arvostella? Niin kuin eräskin kommentoi kuinka pienisieluista sitten peilataan itseänsä koko ajan peilistä. No totta kai. Jos teet kovan työn niiden eteen ja ihastelet omaa työsaavutustasi ja ennen kaikkea olet tyytyväinen itseesi. Mutta kestävätkö nämä arvostelijat omaa peilikuvaansa? Ovatko nämä haukkujat oikeasti tyytyväisiä itseensä? Ovatko he onnellisia? En usko. 
Itse jätettyäni kolme viikkoa sitten sokerin pois elämästäni niin olen ollut ihan eri ihminen. Jaksan paremmin. Nautin kaikesta enemmän. Nukun yöni huomattavasti paremmin. Ja toisaalta olen itselleni todella vihainen, miksi annoin tuon sokerin taas koukuttaa itseni? Vaikka tiesin kuinka hyvä olo on olla ilman sitä. 

No mutta niin tai näin. Minä ihailen, minä arvostan näitä naisia. Jotka ottavat itseään niskasta eikä anna periksi. Joten antakaa minun ihannoida. Mitä sitten. Jos itse on tyytyväinen sen cokis pullon,. fazerin sinisen ja taffeli pussin kanssa sohvalla niin ok. Se on minulle aivan sama. Mutta turha niist läskeistä on sitten vinkuakaan. Ei todellakaan kaikkien ihmisten pidä olla laihoja ja lihaksikkaita. Minun ystävä piirissäni on tasan tarkkaa Yksi ihminen, joka on ylipainoinen ja onnellinen. Se ihminen on niin peruspositiivinen, että toivon kaikkien olevan yhtä onnellisia. Ei olisi masennuksia, eikä muitakaan. Aina löytää kaikesta jotain positiivista. Mutta niinhän se on. Niin makaa, kuin petaa. 

Itse en henkilökohtaisesti halua näyttää löysältä rantapallolta. Niin se vain on. Ja niin kuin kaikki sanoo, et sinä edes ole läski. No en varmaan. Mutta ei nyt mikään ideanikkari tarvitse olla, kun noita kuvia katsoo. En, en todellakaan ole laihakaan. Ja joo olen synnyttänyt neljä lasta. Mutta viimeisimmästä on kohta 7 vuotta, joten turha siitä on sitä tekosyytä hakea. 

Ja enhän minäkään arvostele ja hauku näiden sohvaperunoiden intohimoa. Jos he laittavat päivityksen naamakirjaan; Ihanaa lasangea, pullo viiniä, kermakakku harpäkkeet jälkkäriksi ja sit suklaa levy ja sohvalle, niin en minäkään lähde niitä arvostelemaan. Hyi saatana, mitä paskaa suuhusi laitat. Tajuatko paljonko noissa on kaloreita? Meinaatko uppopaistaa itsesi rasvassa?  Arghhh... Oli pakko vaan nyt purkaa tämäkin. Ja kommentteja saa laittaa. Jos todella olen väärässä niin Hyvä niin. Muussa tapauksessa aika yksisuuntaista arvosteluahan tämä on ja itseensä ottaa jos takaisin antaa.

Ja huomioin myös tässä, että jotkut ovat ylipainoisia sairauden/ lääkityksen tai jonkun muun itsestä riippumattoman syyn johdosta... Joten siitä asiasta on varmaan turha kommentoida.







5 kommenttia:

  1. Puhut nainen asiaa! Noi kommentit tulee niiltä kateellisilta, joilla ei oo selkärankaa lähteä sieltä sohvalta Fasun sinisen kainalosta salille ja miettiä kaupassa tarkemmin ostokien sisältöä.

    Itse oon oman projektini (alkoi syyskuussa) aikana saanut monen moista kommenttia liittyen mm. tipattomuuteen, herkuttomuuteen ja niihin omiin eväisiin, esim. työpaikalla ja jopa läheisimmiltä ystäviltäni. Alkuun se suoraan sanottuna vee itutti, mutta nyt annan kommenttien mennä a:sta sisään ja b:stä ulos. Ei hetkauta mua. pari viikkoa sitten kävin naisten kanssa leffassa. Toinen lappasi pussin täyteen irttareita, toinen osti kipollisen poppareita ja molemmat sai eväänsä syötyä. Mulle tuli voittajafiilis kun ei tehnyt edes mieli moisia sontia ja tyytyväisenä söin enne leffaa eväsrasiasta puddingia, palan painikkeena Pepsi maxia. Mielessäni toki kauhistelin ystävieni valintoja, mutten niistä mitään sanonut sillä kuten sanoit, olisi helvetti päässyt irti. Mutta he kyllä sanoivat syksyllä suoraan, mitä ovat mun uudesta elämäntavasta mieltä... :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on niin totta... Ja kaikista paras on kun rasva% pienenee. Sitten saa kuulla kuinka vaarallista/epäterveellistä se on :D Onneksi tuo isompi rasva% on NIIIIIN paljon terveellisempi vaihtoehto.. Mut hei, kestettävä nää on. Ja useimmiten itseäni naurattaa. Piti vain tällä erää purkaa tuo kaikki. Joskus kun tuntuu menevän järki.

      Tsemppiä projektille...

      Poista
  2. Missä ne kusiaiset juoksee? Joko on kusiaispesään sohaisu tuottanut paljonkin kuhinaa ja huomaat sen esim kavereiden katseissa, fb kommenteissa ym ym?? Meinaan sohaisit sellaiseen paikkaan että takuuvarmana saat, jos et kommentteja, niin ainakin niitä " voi vidu mikä tuokin on saakeli sanomaan" katseita...
    Katsos kun: Suomessa on vain 2 ihmistä, jotka saa virallisesti sanoa sanan L Ä S K I ääneen läskeille ja nehän on tietty Jutta ja Bull. Ja kun Jutta tämän meni ekan kerran lausumaan, sai hänkin melko ryöpyn niskaansa.. :D :D

    No ne koirat älähtää joihin se kalikka kolahtaa, näinhän se menee. Itse mielummin katselen tosiaan lihasta kuin läskiä ja sitä lihasta kohti yritetään kovaa vauhtia itsekin mennä.Ja kun se päivä koittaa, että sitä on riittävästi ja tuntuu, että työtä on tehty ja se myös näkyy, niin helvetin ylpeänä kannan ne kaikki lihakset, se on varma!

    Sulla on nyt tuplatyö tehdä sanat kestämään ns julkisuutta, eli sulla ei nyt ole varaa lipsua yhtään ja tulokset on oltava keväällä, jotta voit näyttää niille soffaperunoille että näin tää homma meni. Katsokaas nyt, lihaksia perhana :D! Ja mä tiedän että sä pystyt siihen, ja tiedän senkin että itse tulen perässä, toki hiljaa ja hissukseen, eli en blogeja laittele. Ihmetelkööt sitten kun tulokset on näkyvissä.

    Laihoja muuten saa haukkua, se on tosiaan kumma, mutta lihavaa ei saa edes vilkuilla alta kulman.

    Sohvaltahan ne "yök tuolla naisella on lihaksia" " Hyi miten ruma" ja "Onko tuo enää edes terve/tervettä" äänet kuuluu eniten. Se nyt on itsestäänselvyys. Piste.

    VastaaPoista
  3. Itse olen kokenut pienestä lapsesta asti tuon, että laihoja saa kyllä haukkua mutta läskejä ei. Olen vielä aikuisiälläkin joutunut kuuntelemaan (vieraidenkin!) ihmisten diagnooseja siitä kuinka joko a) Sairastan anoreksiaa tai b) Sairastan bulimiaa. Miksi ihminen ei vain voi olla laiha ilman mitään syytä? Miten vaikea on uskoa että laihakin voi olla terve?

    PS. Tsemppiä Tina projektiin! Hyvältä näyttää jo nyt. ;) Omakin projekti edistyy. Huomaan jo nyt että ihon alla on muutakin kuin luuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis loistavaa, että joku kommentoi joka on IHAN OIKEASTI KOKENUT TÄMÄN. Mulla pistää niin Vi**n vihaksi tämä aihe. Ja jos julkaisisin tämän yllä olevan tekstin naamakirjassa, niin olisi sota irti. Ihmettelinkin, kuinka kummassa tämä sai niin vähän kommentteja. Kunnes tajusin. OMG tämähän olikin laihdutus blogi, miksi ihmeessä ne kritisoijat tätä lukisivat :D ?

      Ja kiitos tsempistä, kuin myös. Lukaisen tuota sun blogia het kun on aikaa... Kävin kurkkimassa ja mielenkiintoiselta näytti :D

      Poista